Urakoitsijan vai tilaajan riski?

Is the risk of a contractor or a subscriberMoni kotiremonttiin ryhtyvä on kuullut varoituksen sanan siitä, että ei kannata sopia remontin tekijän kanssa tuntikorvauksesta. “Ne ei muuta tee kuin ramppaa tupakalla”, tavataan varoittaa tämän tyyppisistä sopimuksista. Usein remonteilla onkin tapana venähtää, jos korvaus ei ole urakkakohtainen tai jos projektin eri vaiheista ei ole sovittu erillisessä sopimuksessa.

“Urakka” on sana, jota voidaan käyttää niin pienestä keittiöremontista tai lattiaremontista kuin isosta peruskorjauksestakin. Tarkennuksena voidaan puhua kokonaisurakasta tai osaurakoista.

Vaikka työn tekemisessä tarvittaisiin monen alan ammattilaisia, sopimus voidaan tehdä vain yhden urakoitsijan kanssa. Tällöin tämä pääurakoitsija vastaa aliurakkasopimuksista, mutta tilaaja on sopinut urakasta vain pääurakoitsijan kanssa.

Kokonaisurakassa on sovittu hinta koko urakan tekemiselle. Siinä on huomioitu projektin eri vaiheet, niihin tarvittavat mahdolliset aliurakoitsijat tai tehtäviin tarvittavat ammattilaiset, materiaalit, lainmukaiset maksut, verot jne. Pääurakoitsija vastaa projektista myös rahan osalta eli kantaa riskin kustannuksista. Projekti pitää saada tehtyä sovitulla rahasummalla ja sovitussa ajassa. Jos viivästymisiä sattuu syystä tai toisesta, pääurakoitsija huolehtii ylimääräisistä kustannuksista. Tilaajalle kokonaisurakka on turvallisempi vaihtoehto. Riskinä on oikeastaan vain se, että urakoitsijaa kilpailuttaessa on valittu edullisimman sopimuksen tarjoaja. Jos kustannukset kuitenkin nousevat todellisuudessa yli sopimuksessa sovitun rahasumman, myös urakoitsija voi joutua vaikeuksiin. Pahimmassa tapauksissa liian halvalla työtä myynyt urakoitsija voi päätyä konkurssiin ja tästä seuraa paljon vaikeuksia myös tilaajalle. Keskenjääneelle urakalle voi olla erittäin vaikea löytää jatkajaa. Tämän takia monet suosivat vakiintuneita yrityksiä, joilla on tarpeeksi puskuria vaikeiden taloudellisten tilanteiden varalle.

Laskutuspohjaisissa työsopimuksissa on sovittu tilaajan kanssa tehtävät työt. Riskin kantaa projektin tilaaja. Tilaaja maksaa kustannukset sellaisina kuin ne eteen tuodaan. Budjetissa pysyminen ei tällaisissa tapauksissa ole todennäköistä. Projekteilla on tapana kallistua tekemisen myötä. Urakoitsijoilla ei ole lainmukaista vastuuta välttää kustannusten nousua, jos nousu johtuu esimerkiksi tarvittavien ammattilaisten hintojen kallistumisesta tai materiaalien odottamattomasta kalleudesta. Monet isot julkiset rakennusurakat kuten Länsimetro tai eduskunnan peruskorjaus ovat kallistuneet juuri tällaisten laskutyösopimusten takia. Isot urakoitsijat usein kieltäytyvät tekemästä muunlaisia sopimuksia kuin laskutyösopimuksia.

Tilaajan kannalta turvallisempi vaihtoehto on yksikköhintaurakka, jossa jokainen projektin vaihe on tarkkaan budjetoitu. Tavoitehintaurakassa urakoitsijan palkkio on sitä suurempi, mitä nopeammin projekti valmistuu.

Leave a Reply